Tutkija

    Petri Cederlöfin blogi


    Petri Cederlöf on seurannut suomalaista nuorisotyötä vuodesta 1997 lähtien ja työskennellyt tutkijana HUMAKissa vuodesta 2005 lähtien. Petrin työskentelyä rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Työhön on viime vuosina kuulunut paljon vuoropuhelua ja viestintää alan toimijoiden kanssa eri puolilla ja puolille Suomea. Katso lyhyt esittely työstä.


    3. Ensimmäiset jälkivaikutelmat Hyvin meni suurtapahtuma, massiivinen pilottihanke:

    Torstaina 10.1.2013 iltapäivällä Jyväskylän paviljonki hiljenee hämmentävän nopeasti. Ihmiset vain kävelevät ulos. Jotkut ovat tosin olleet käymässä vain lyhyemmän ajan jonain kolmesta päivästä ja alusta kolmanteen päivään asti viipyneistä osa on lähtenyt matkaan jo aamupäivällä – kuten inarilaiset ehtiäkseen tien päältä koteihinsa noin puoleen yöhön mennessä… Vain järjestäjiä ja näytteilleasettajia on enää paikalla. Pian myös koko näyttelyalue on purettu tyhjäksi ja paikka näyttää autiolta teollisuushallilta. Olo on outo, kun suuren ihmisjoukon poissaolo väreilee vielä ilmassa voimakkaana.

    Myöhemmin tarkentuneen tiedon mukaan tapahtumaan osallistui lähes 2600 henkilöä! Muistan kuinka vielä syyskuun lopulla työryhmäkokouksessa oli hienoista huolta siitä päästäänkö lainkaan 2000 osallistujan tavoitteeseen. Yleisestä onnistumisesta kertovatkin, paitsi jo osallistujien määrä sinänsä, myös monet tapahtuman aikana ja pian sen jälkeen järjestäjille ja muille osallistujille välittyneet kiittävät palautteet henkilökohtaisesti sekä sosiaalisessa mediassa.

    Useilla tapahtumavideollakin toistuu myönteinen näkökulma. OKM: n nuorisoyksikön johtaja Georg Wrede väläytti jo ajatusta

    vastaavan nuorisoalan eri tahoja yhteen kokoavan suurtapahtuman järjestämisestä ehkä 3-5 vuoden välein. Kaikille ilmoittautuneille on lähetetty pyyntö vastata sähköiseen palautekyselyyn ja nyt onkin erittäin tärkeää, että mahdollisimman moni välittää palautetta, josta on hyötyä tulevien tapahtumien suunnittelussa. Ilahduttavalta vaikuttaa, että jo maanantain 14.1. kuluessa 600 henkilöä oli vastannut.

    Järjestäjien ja kaikkien tapahtumakokonaisuuden onnistumiseksi työskennelleiden kannalta parasta oli se, että mitään suurempia ongelmia saati epäonnistumisia ei syntynyt. Ei kaikki tietenkään sataprosenttisen ongelmatonta ollut, toteaa Kirkkohallituksen osalta päävastuun tapahtumajärjestämisestä kantanut Sirpa Syrjä-Turpeinen tiistaina 15.1. aamupäivällä: näin suuressa tapahtumassa, joka elää ajassa ja monien ihmisten kautta, ei kaikkea voi ennakoida ja tehdä valmiiksi, vaan aina jotain uudelleen säätämistä ja sovittelua tarvitaan. Kokonaisuudesta kuitenkin muodostui hyvin myönteinen kuva.

    ”Ongelmat” olivat luokkaa pieniä viivästymisiä tai yksittäisten ohjelmatuntien alkamisissa tai joissain keskinäisissä rytmityksissä. Huojentuneisuuden huomaa Allianssin viestintäjohtajan Reija Salovaaran pikahaastattelussa vielä käynnissä olevan tapahtuman loppuvaiheilta. Mutta entäpä tunti tapahtuman päättymisen jälkeen? ”Nyt tuntuu kyllä siltä että mitään ei jaksa… ajatellakaan, toteaa Reija rauhassa syödyn lounaan jälkeen. Hymyä ja naurahteluakin kyllä, järjestelyissä keskeisissä tehtävissä olleita Allianssin työntekijöitä. Mutta en minä heistä siinä vaiheessa paljoa irti saa, en itsestänikään.

    Takana keskeisimmissä kokonaisuuden valmistelu- ja järjestämisrooleissa toimineilla on 2-3 vuotta ideointia, suunnittelua, neuvottelua, sopimista ja sitten lähes vuosi intensiivistä valmistelua, kokouksia, viestintää, markkinointia, ohjelmien yhteensovittamista, teknisiä käytännön toteutumisen edellytysten selvittämistä ja varmistamista, yhteyksiä lukemattomiin toimijoihin. Viimeiset lähivuorokaudet täyttä rumbaa koko ajan paikasta toiseen kiiruhtaen kännykät kuumina varmistamassa toteutuksen sujuvuutta, neuvomassa ja ohjaamassa ja keskustelemassa ihmispaljouden keskellä.

    Ja nyt kaikki on ohi, talo tyhjä, joillakin myös takki. Torstai-iltapäivänä ruokaravintolassa on vain muutama pöytäseurue pian kotimatkaa kohti suuntautumassa. Tyhjä, hiukan pökertynyt ja lamaantunut, olo hiljaisessa, tyhjyyttään kaikuvassa messu- ja kongressikeskuksessa. Silti – mukava olo.

    Kotimatkalaisten viestejä (Facebook ja Twitter)

    - Nuori2013 sulkee kohta ovensa - kiitos kaikille ja tapaamisiin!

    - NUORI2013 alkaa olla paketissa. Hyvät oli meiningit kaiken kaikkiaan! Pluspuolella paljon hyvää infoa ja tuttuja ja monta tärkeää asiaa edistettynä.

    - Työviikon ohessa on tähän viikkoon kuulunut vierailuja Nuori2013 -tunnelmissa. Mahtava aloitus vuodelle.

    - 3/3 pulkassa. Olipa upeat päivät! Kiitos kaikille paikalla olleille ja tapahtuman järjestäjille. Upeaa sisältöä, huikeita kohtaamisia ja mahtava tunnelma. Ja Jyväskylän Paviljonki on kyllä erinomainen paikka tällaisille tapahtumille.

    - Kiitos Nuori2013 -järjestäjille. Nuorten Akatemian iskujoukko palaa valaistuneena kohti kotia.

    - Jyväskylä jäämässä taakse. Mahtavat nuorisotyöpäivät, ammatillista antia ja mahtavia kohtaamisia.

    - Hulvattomien opiskeluaikojen muisteluita ja äärettömästi nauramista. Kiitos♥

    - Jyväskylä ja nuoruus2013 takana. Kivaa ja hyödyllistäkin oli. Uusia ja vanhoja tuttuja. Mutta oli niin vilkasta ett nyt on tylsää junassa...

    - Nuoruus takana, elämä edessä!

    - Tapasi kollegoita ja kuunteli lapsi- ja nuorisoalan ajankohtaiset kuulumiset Jyväskylässä. Ja ehti sen lisäksi vielä istua vähän alas ystävien kanssa. Kaksi vuorokautta, 9+.

    - Kiitos Allianssi- ja muille posseille hyvin järjestetyistä Nuori 2013-tapahtumasta Jyväskylän Paviljongilla. Hyvät moodit!

    - Hyvät nuorisotyön päivät takana Jyväskylässä. Päässä pyörii yhä. Jäin pohtimaan paljon…

    - Nuori2013 -messut takana: hyvä tapahtuma ja hyviä kohtaamisia isolla sydämellä työtään tekevien ihmisten kanssa! Väsynyt,mutta hieno fiilis!

    - 4H:n poppoo purkaa messukamoja ja kokemuksia Karjalankadulla. Kiitos Nuori2013 loistopäivistä!

    - On takaisin kotona! Jipii. Vaikka kivaa oli Nuori2013 -apahtumassa 3 päivää. Ah ens viikolla takas nuokkarille ♥

    - Hyvä oli reissu (kiitos hyvän seuran), mutta kiva on olla kotonakin.

    - Nuori2013 oli hieno kokemus, mut kiva olla kotona.

    - Samaa mieltä. T. Sohvalle istualleen nukahtanut J

    - Mä otin torkut bussissa, niin en nyt sit sohvalle nukahtanu, ainakaan vielä J

    - 300 km enää, Ivalo estimated 00.30 (lähtö Jyväskylästä tapahtui noin 11.30)

    - Kyllä hyvän kohtaamisen tunnistaa, kun sellaisen pääsee kokemaan. Ja vieläpä kymmeniä sellaisia reilun parin vuorokauden aikana. Kiitos kaikille Nuori2013 puuhaihmisille ja osallisille.

    - Hitsi kun harmittaa tä päässyt Jyväskylään. Kaikki täältä naamasta lukemani saa ajattelemaan, että oli hyvä tapahtuma. Däm...

    Muistakaa nämä:

    Tilaisuuden tapahtumasivulla on hyvä paketti aineistoa. Sivu itsessään on toiminnassa maaliskuulle 2013, mutta ainakin seuraavat osiot löytyvät sittemmin (ja jo nyt) muualta:

    - Kuvavirta

    - Videot

    - Puhujien näyttämiä PowerPoint dioja

    - Facebookin NUORI2013-sivu

    - Allianssin sivustolla säilynevät tapahtuman ennakko- ja ohjelmatiedot

    Tapahtumasivun blogeista ainakin oma Tutkijan blogini täydentyy vielä lähiaikoina muun muassa osallistujilta kokoamillani tunnelmien ja näkemysten koosteilla ja omilla vaikutelmillani.

     



    Inarin nuorisotoimen Selvä Keli -sivulla on luettavissa neljä tapahtumaa koskevaa blogia:

    - Vol 1: Prologi

    - Vol 2: Veturitallin katveessa

    - Vol 3: Johtoajatus haussa

    - Nuori 2013 vol 4: Suomalainen voittaa aina (Iloa elämään...)

    Lisäksi kuvauksia tapahtumasta löytynee useiden siihen osallistuneiden organisaatioiden ja henkilöiden verkkosivuilta ja blogeista.

    Seuraava kokonaisvaltaisesti nuorisoalaa koskeva tapahtuma on järjestyksessä jo 12.

    TUHTI -seminaari Järvenpäässä 14.-15.10. 2013.


    Lisätietoja seminaarin ideasta ja taustasta


    2 Mistä puhutaan kun nuorisotyön keskuudessa nuorisotyöstä puhutaan?

    Nonnih! Kaksi kolmannesta tästä miellyttävästä hässäkästä on jo takana. Nyt muutamia yleishuomioita, joilla samalla pohjustan seuraavien bloggausteni sisällöllisempiä esimerkkejä osallistujia puhututtaneista ja pohdituttaneista aiheista..

    Ensin sisällöstä yleisesti:

    Vaikka osallistujien enemmistö on kristillisen nuorisotyön piiristä, eivät uskonnolliset aiheet erityisen vahvasti ohjelmasisällöissä korostu. On se myös ymmärrettävää. Ohjelmista selvä enemmistö käsittelee nuorisotyön menetelmiä, toiminta-tapoja ja -malleja, tai sisällöllisiä osa- ja osaamisalueita sekä näkökulmia nuorten elämään – mikä varmasti vastaa osallistujien enemmistön motiiveja. Niiden osalta intressit ovat pitkälti nuorisotyöllisesti samat riippumatta taustaorganisaatiosta tai uskonnollisesta tai aatteellisesta vakaumuksesta.

    Samoja aiheita tapahtumassa voivat ja ovatkin edustaneet niin kristillistaustainen kuin muukin järjestö, koulutustoimija tai yleensä kyseisen käytännön tai tiedon tai hallinnon asiantuntijataho, sekä muutamissa tapauksissa kristillinen ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, vapaaehtoistoimijat ja virallinen organisaatio sekä esim. tutkija yhdessä. Summa summarum: ihmiset osin erilaisista näkökulmista mutta pitkälle yhtenevin pyrkimyksin ja luonteeltaan keskenään läheisiksi koetuin tehtävin. Siitä hahmottuukin näkemys nuorisotyöstä moninaisena mutta samalla kuin näkymättömin yhdistävin langoin jotenkin saman sukuisena, filosofi Wittgensteinilta periytyvän käsitteen mukaisesti perheyhtäläisenä kokonaisuutena.

    Tämä ainakin ilmentää sitä että nuorisotyöllä kunnissa, seurakunnissa ja järjestöissä on huomatavan paljon yhteistä nimenomaan nuorisotyöllistä sisältöä ja eetosta muista mahdollisista (ja itse nuorisotyön kannalta epäoleellisemmista) eroista riippumatta.

    Vastaava huomio sopii laajempia asiakokonaisuuksia ja ajankohtaisia yleisyhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia teemoja käsitteleviin ohjelmasisältöihin. Vaikka monet yhteiskunnan säädökset ja linjaukset esimerkiksi nuorisotyön taustalla koskevat erityisesti kuntia mutta eivät ainakaan suoranaisesti velvoita kirkkoa ja seurakuntia tahi järjestöjä, ovat ne kuitenkin kontekstia, joka kirkon ja järjestöjen piirissä paitsi että ehkä joudutaan myös halutaan ottaa huomioon. Vähimmilläänkin ne on syytä tuntea.

    Pienet sanat, isot käsitteet:

    Kasvatus, perusnuorisotyö, ennaltaehkäisevä, sosiaalinen nuorisotyö, korjaava työ, monialainen yhteistyö… Näistä puhutaan alan tilaisuuksissa aina, toisinaan kiihkeästikin. Käsitteiden määrittelyä ja termien käytön yhdenmukaistamista toivotaan yleisesti, mutta samalla niistä myös kiistellään ja niitä käytetään (jatkossakin) usein eri tavoin, ainakin hiukan eri merkityksissä. Nuorisotyötä huonosti tunteva voi oikeutetusti kysyä, onko se kasvatusta. Nuorisotyöntekijät tunnistavat kasvatuksen ja puhuvat enemmänkin siitä, missä merkityksissä ja millä tavoin se on kasvatusta. Ja missä määrin nuorisotyön samastaminen tai lähentyminen tai läheinen kytkeminen muuhun kasvatus- ja opetustoimintaan koetaan hyvänä tai ei. Koulussa nuorisotyön perustehtävät voivat saada laajan kontaktipinnan, mutta aina se ei toteudu. Koulu voi myös ”imaista” nuorisotyön voimia itseensä ja pois sieltä nuorten vapaa-ajasta, joka usein nuorisotyön päätoimialueeksi ajatellaan.

    Tai missä mielessä nuorisotyö on tai joutuu olemaan tai sen tulisi olla sosiaalityömäistä ja mitä sen samastaminen tai lähentyminen siihen merkitsisi. Ehkäisevä vai korjaava – en ole sellaisessa alan suuremmassa tilaisuudessa ollut, jossa tätä käsiteparia ei pyöriteltäisi lähes jatkuvasti, ja niin täälläkin. Työnnetäänkö nuorisotyötä hoitamaan ongelmia sen sijaan että panostettaisiin sen edellytyksiin ehkäistä niitä? Mutta jos ongelmia kasautuu, eikö myös nuorisotyön kuulu olla niitä hoitamassa?

    Syrjäytyminen -sanasta ei pidetä, mutta sitä näyttää olevan vaikea olla kokonaan käyttämättäkään.

    Monessa tilaisuudessa näitä aiheita taas pohdittiin, joissain enemmän, joissain vähemmän. Ja niistä keskustelu toisaalta laajenee yhteiskuntapolitiikan logiikan ja käytännön suuntaan ja kysymyksiin hyvinvointiyhteiskunnan palveluista, toisaalta myös jatkuvasti esillä oleviin monialaisuuden, moniammatillisuuden ja yhteistyön kysymyksiin. Näistä debateista esitän hiukan esimerkkejä tulevissa bloggauksissa. Haluan tässä vain todeta, että vaikka keskustelussa lähdettäisiin aivan käytännönläheisestä arkisesta työstä nuorten parissa, työn tavoitteista, asemasta ja merkityksistä keskustelu kiinnittää sen heti laajoihin koko yhteiskunnan ajankohtaisiin ja avainkysymyksiin. Eikö tämä jo kerro että nuorisotyö on aina jossain asioiden ytimessä?

    Tästä eteenpäin:

    Omissa huomioissani kristillinen nuorisotyö näyttää nyt jääneen vähemmälle. Ehkä edellä mainituista syistä. Uskon sen myös johtuvan siitä, että Kirkon Neukkareilla olen saanut kolme kertaa vierailla tarkkailijana ja paneutunut sisältöihin ja pari kertaa niistä kirjoittanutkin, kun taas monilla Allianssiristeilyllä ja Nuorisotyöpäivillä olen toisaalta a) usein ollut jossain luennoitsijan tehtävissä ja jaksanut vähemmän panostaa koko tapahtuman reflektointiin tai toisaalta b) haahuillut monista vastaavista kokemuksista jo hiukan turtana vastaanottamaan nuorisotyön sisältöhyökyä – jolloin olen silloinkin paneutunut eri sisältöihin vähemmän. Olkoon, nyt koetan kuitenkin saada haaviini koko tapahtuman joitakin pääulottuvuuksia – ehkä onnistun jotenkuten, ehkä en. Senhän sitten näkee.

    Olen nyt saanut kokoon melko paljon osallistujien kommentteja niin somesta kuin suoraan kysymällä ja pyytämällä. Joten niistä alkaa muokkautua aineistoa seuraaviin blogeihin, joita julkaisen myös tapahtuman päätyttyä. Viivyn Jyväskylässä perjantaihin asti, joten lisää julkaisen siihen mennessä. Toivotan kaikille NUORI 2013: sta lähteville turvallista, siunattua ja mukavaa kotimatkaa.


    1 Puolikaaoksen ja hämmennyksen kokemuksesta kohti strategiaa ja taktiikkaa

    Olen ollut vuodesta 1999 lähtien useimmilla vuorovuosina järjestetyillä Nuorisotyöpäivillä ja Allianssi-risteilyllä, sekä kolmesti Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä (2008, 2011, 2012), muutamilla Nuorisotutkimuspäivillä ja joillakin alueellisilla työpajapäivillä. Osallistujamäärät suurimmissa ovat vaihdelleet useasta sadasta lähes puoleentoista tuhanteen. Mutta tässä megatapahtumassa kokoon on ajettu reilusti yli 2000 ilmoittautunutta – järjestäjätahot ja sekä toimitsijoina että täältä tietoa hakemassa olevat alan opiskelijat kasvattavat kokonaismäärän noin 2400 henkilön paikkeille.

    Nuorisoalan ihmisiä on saapunut tänne karkeasti arvioiden Suomenmaan joka kolkasta, monet kimppakyydein, ”kaukaisimmat” tietenkin Inarista, joiltakin paikkakunnilta ja seuduilta bussilasteittain niin isolla porukalla, että sen varmasti huomaa niiden paikkakuntien nuorisotyön hetkellisenä hiljenemisenä. Ilahduttavaa että siinä on onnistuttu näin hyvin! Erinomaisia asiapitoisia sessioita väheksymättä se varmasti kertoo myös näiden tapahtumien keskeisestä osallistumismotiivista: kohdata muita alan ihmisiä ja voimaantua nuorisotyöheimon massiivisesta yhteen kokoontumisesta.

    Erityisen tärkeää tuo kohtaaminen sinänsä voi olla lukemattomille pienissä kunnissa, seurakunnissa ja yhdistyksissä varsin yksin lasten ja nuorten asioiden eteen puurtaville. Pienten paikkakuntien osalta murehduttaa kuitenkin se, että monet kunnista tietojeni mukaan eivät kustanna työntekijöidensä matkaa, eivätkä edes hyväksy sitä työajankäytöksi. Jotkut tulevatkin täysin omalla kustannuksellaan, mutta jotkut eivät saa edes siihen lupaa – yhden ihmisen vastuulla oleva nuorisotyö joillain paikkakunnalla käytännössä tyrehtyy suureksi osaksi viikkoa… Miten voisimme edistää sitä että halukkaat pääsisivät paikalle sieltäkin, missä heidän työnantajansa ei sitä tue?

    Yli puolet osallistujista on kristillisen nuorisotyön piiristä, mitä selittänee muun muassa se, että ajankohta on sama kuin perinteisillä Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä ja tässä tapauksessa paikkakin on niiden osalta sama kuin toistuvasti ennenkin. Muista osallistujista pääosa on kunnista. Järjestötoimijoiden suhteellisen pieni osuus hiukan ihmetyttää minua – aiempienkin alan suurtilaisuuksien osalta. Toisaalta paikalla on nyt esittäytymässä yhdistyksiä, joita ennen ei ole näissä tilaisuuksissa nähty. Myös valtionhallintoa on aiempaa enemmän ja moninaisemmin paikalla, oletan sen liittyvän pääasiassa Nuorten yhteiskuntatakuun (”Nuorisotakuu”) aihepiiriin, ehkä osin myös nuorisopolitiikkaan.

    Mielenkiintoista olisi selvittää jatkossa, missä määrin tämä ainoalaatuinen yhteen kokoaminen lähentää näitä toimijoita toisiinsa, missä määrin ei. Siis kuinka suuret joukot pysyvät pääosin omissa piireissään ja teemoissaan, kuinka monet eivät. Aika hyvin mielestäni ainakin on onnistuttu ”sekoittamaan pakkaa” siten, että monet ohjelmaosiot kiinnostavat monia. Yleensähän ne jakaantuvat toisaalta käytännönläheisiin (kuten nuorisotyön menetelmät, toimintojen esittelyt ja työpajat) tai yleisempiin (tietopainotteiset luennot, alan ajankohtaisten yleisaiheiden esittelyt ja keskustelut niistä).

    Näiden päivien yleisteemoja ja sisältökirjoa voi verrata vaikkapa edellisten Nuorisotyöpäivien ja edellisenAllianssiristeilyn ohjelmaan. Vuosi sitten täällä Jyväskylässä Kirkon päivillä pohdin tätä suurtapahtuman ideaa ja kuvasin lyhyesti kirkon päivien teemoja viestissäni Nuorisotyön joukkotapahtumista. Kirkon päivistä on myös jonkin verran blogeja, jotka säilyneinä muodostavat aikasarjaa: nelisenkymmentä blogia vuosilta 2010-2012.

    Missä tässä sitten on sitä puolikaaosta ja hämmennystä? No minussa! Mitä ja miten blogikirjoittaa tästä? Ongelma rinnastunee tavanomaisen osallistujan dilemmaan runsauden ahdistuksena. Valitako joitain käytännöllisiä osioita ja kuvata niitä? Mennäkö isoihin koko alan kannalta pohdituttaviin teemoihin? Miten valita samanaikaisten tärkeiden ja kiinnostavien välillä? Ja parinkin kiinnostavan session seuraaminen päivässä voi antaa paljon, mutta samalla rajoittaa kokonaisnäkymää ja tyhjentää intensiteettini ajatellen koko moninaisuuden kuvaamista.

    Olen jo parina kolmena vuonna vähentänyt useissa ohjelmasessioissa istumista ja sen sijaan enemmän vaellellut vaikutelmia kuulostellen. Sellaiseen strategiaan olen kuluneen ensimmäisen päivän perusteella nytkin päätynyt: mietin muutamia alan ja tilaisuuden suurempia linjoja, mutta taktiikkani ei ole kirjoittaa referaatteja ohjelmissa puhujien puheista tai tapauskuvauksia käytännöllisistä sessioista. Sen sijaan taktiikkani on haistella tunnelmia ja koota vaikutelmia ja ajatuksia osallistujajoukosta. Sen olen jo aloittanut ja päivien sisältöjen osalta teen tuota koontaa sosiaalisen median, sähköpostin, tekstiviestien ja puhelimen välityksellä sekä kasvokkain tapaamisissa.

    Opiskelijat

    HUMAKin opiskelijoiden blogit

    Helangon poikasakeista nykypäivän tutkimuksiin

    Keskiviikkopäivä alkoi Nuorisotila –auditoriossa tutkija Mikko Salasuon esityksellä Katukulttuuri –nuorisoesiintymiä 2000 –luvun Suomessa. Salasuon johdolla on syntynyt kirja, joka koostuu useiden kirjoittajien yksittäisistä artikkeleista. Kirjan perimmäisenä motiivina oli selvittää missä, mitä, miten ja miksi nuorten ryhmät muodostuvat 2000 –luvulla. Kirjoittajat muodostivat monitieteisen ja valtakunnallisen ryhmän, jotta syntyisi mahdollisimman laaja-alainen kuvaus nuorisokulttuureista. Salasuo painottaa kuitenkin, että luento ei ole kirjan mainospuhe ja hän opastaakin kuulijan läpi nuorten alakulttuureihin pohjautuvien tutkimusten lähtien 1950 –luvulta. Nuorisotutkimus nykypäivänä keskittyy todellisuuden tutkimiseen ja tutkimuksia on tehty ja niitä tehdään muun muassa huumeporukoista, lumilautailijoista ja rekkamiesten ruokailutottumuksista. Salasuo toteaakin lopuks, että nuorisotutkimus on kiertänyt kokonaisen kehän takaisin Rafael Helangon poikasakkeihin ja sen aikaiseen positivismiin. Nuorisotutkimuksesta Suomessa löydät lisätietoa www.nuorisotutkimusseura.fi.

    Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija Sonja Ahtiainen.


    Mediakasvatus –jokaisen kasvattajan vastuu?

    Tiistai päivän päätti Elsi-tilassa luento otsikolla Käytännön vinkkejä mediakasvatukseen nuorisotyössä. Luennoitsijoina toimivat Annina Lundvall Mediakasvatusseurasta ja Tommi Tossavainen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksesta.

    Lundvall korosti, että mediakasvattajan ei tarvitse olla mediaguru luodakseen mahdollisuuksia ja kannustaakseen nuoria omaan ilmaisuun. Lisäksi tärkeätä mediakasvatuksessa on mediakriittiseksi kasvattaminen ja tämän kasvun tukeminen. Mediakriittisyydellä tarkoitetaan median oikeanlaista tulkintaa, tutkintaa ja analysointia. Aiheesta löytyy osoitteesta mediakasvatus.fi jokaiselle kasvattajalle jotakin ja vähän enemmänkin.

    Tossavainen käytti aikansa kertoakseen tulevan vuoden tapahtumista, joita ovat muun muassa mediataitoviikko ja peliviikko. Mediataitoviikkoa vietetään 4.-10.2.2013 ja lisätietoa viikosta ja muista mediakasvatukseen liittyvistä aiheista löydät osoitteesta mediataitokoulu.fi. Peliviikkoa vietetään 4.-10.11.2013 ja lisätietoa pelipäivästä –ja viikosta löytyy meku.fi/pelipaiva. Tossavaisen puheenvuoron aikana aikaan saatiin yleisön joukosta keskustelua digitaalisten pelien ikärajoista ja näihin ikäraja-asioihin perehdyttiin useamman näkökulman kautta. Ikärajat.fi sivustolta voit tarkistaa voimassa olevat ikärajat ja sisältösymbolit. Muistathan, että ikärajoihinkin voi vaikuttaa .

    Tulevaisuudessa mediakasvatuksen rooli tulee korostumaan entisestään ja meistä jokaisen, kasvattajan, tulisi pyrkiä siihen, että nuoristamme kasvaa kriittisiä mediankäyttäjiä.

    Kirjoittaja on Humakin yhteisöpedagogiopiskelija Sonja Ahtiainen


    NUORI2013-tapahtuma täydessä vauhdissa Jyväskylän Paviljongissa

    Puolenpäivän aikaan Paviljonki täyttyi nuorisoalan ammattilaisista, jotka kerääntyivät paikalle joka puolelta Suomea. Vaikka tapahtumassa on paikalla satoja työntekijöitä, odottelua ja jonottamista syntyy siltikin, sillä tapahtumaan on ilmoittautunut yli 2300 osallistujaa. Ilmoittautumispisteitä on yksi ja narikoita kolme, joten luonnollisesti jokainen piste kuormittuu. Koska osallistujia tapahtumassa on ennätyksellinen määrä, vaaditaan jokaiselta, niin työntekijöiltä kuin tapahtumakävijöiltäkin, pitkäjänteisyyttä, ymmärrystä ja posiitivista asennetta. Työntekijöiden puolesta voimme todeta, että saamme kokea kolme mielenkiintoista päivää.

    HUMAKin yhteisöpedagogiopiskelijat Oona Laiho, Carita Hänninen, Sonja Ahtiainen, Minna Kupiainen ja Nadja Mäkelä


    Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijat täydessä työn touhussa

    Huomenna se alkaa, kauan odotettu nuorisoalan huipputapahtuma NUORI2013! Tänään maanantaina viestintätiimi on jo aloittanut kokoamaan materiaalia tilaisuuden järjestämisestä. Kuvia ja videoita on ladattu NUORI2013-tapahtuman virallisille nettisivuille. Tulevan viikon aikataulu tulee varsinkin viestintätiimin osalta olemaan työntäyteinen ja päivät ovat pitkiä, mutta varmasti sitäkin palkitsevampia. Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat yhdistäneet työpanoksensa, ja esimerkiksi yli 2000 materiaalikassin kokoaminen sujui joutuisasti. Ilman saumatonta yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä ei näin suurta tapahtumaa voisi mitenkään järjestää, ja jokaisella on oma vastuunsa NUORI2013-tapahtuman onnistumisesta. Uskommekin, että voimme yhdessä luoda ikimuistoisen tapahtuman, josta puhutaan vielä pitkään.

    Kirjoittajana Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogi-opiskelija Oona Laiho, NUORI2013- tapahtuman viestintätiimiläinen


    Fiiliksiä viestinnänharjoittelusta Nuori2013- tapahtuman tiimoilta

    Harjoittelun aloituksen tunnelmat alkusyksystä

    Aloitin viestinnänharjoittelun marraskuussa Nuori 2013- tapahtuman Humakin viestintätiimissä, jota kutsutaan myös mediatiimiksi. Ensimmäisessä palaverissa tuli paljon asioita, mitä pitää ennättää tehdä ennen tätä suurta nuorisoalan tapahtumaa. Ja vaikka innolla odotankin harjoittelua ja itse tapahtumaa, niin täytyy sanoa, että kyllä vähän perhosiakin vatsassa on. Tämä on ensimmäinen harjoitteluni, jossa pääsen videokuvaamaan, tekemään haastatteluja, kokoamaan materiaalikasseja, maalaamaan tuoleja, kirjoittamaan blogeja ynnä paljon muuta. Paljon on asioita, mitkä voivat mennä pahasti metsään ja ehkä eniten hirvittää tapahtuman laajuus. Pohdin myös, että ennätämmekö tehdä meille annetut vastuutehtävät ennen tapahtumaa. Innolla kuitenkin odotan, mitä kaikkea matkan varrella pääsen näkemään, tekemään ja kokemaan.

    Joulukuun fiiliksiä

    Joulukuun alkupuolella pidimme palaverin, jossa oli mukana meidän viestintätiimiläisten lisäksi mediapalveluita tarjovalta firmalta eli Innofactorilta Topi Ahava. Toisessa palaverissa päästiin jo hieman syvemmälle siitä, mitä viestintätiimiläisten tekevät käytännössä tehdä itse tapahtumassa. Esimerkiksi kierrämme tekemässä pikavideohaastatteluja kävijöiden keskuudessa, joita sitten lisäillään päivän aikana tapahtuman nettisivuille. Topi antoi meille myös vinkkejä, mitä kaikkea voimme toteuttaa Nuori2013- tapahtumassa viestinnän osalta ja miten saisimme mahdollisimman paljon kävijöitä tapahtuman omille nettisivuille. Nyt olisikin ihan ensimmäiseksi aloitettava harjoittelemaan videointia ja editointia sekä saada ensimmäinen videohaastattelu tehdyksi. Edelleenkin itselläni perhosia vatsassa ja mieltä huolettaa kiireinen aikataulu eli miten kerkeämme tekemään kaikkea mahdollista, kun tämä joulukuu on muutenkin niin kiireistä aikaa kaikille. Nyt täytyy vain pitää peukut pystyssä, että saamme kaiken tehtyä ajallaan. Tai ei ehkä pelkästään pystyssä, vaan työssä näppäimistöllä, videokamerassa jne..

    Viikko aikaa tapahtumaan

    Nyt on kinkut syöty ja raketit ammuttu, on Nuori2013 tapahtumaan alle viikko aikaa. Muun muassa tähän viikkoon on mahtunut tuolien hiomista ja maalailua Humakin standille, palavereita ja työnjakoa tiimiläisten kesken. Ensi viikolla päästäänkin sitten oikein kunnolla työn makuun, pitkiä päiviä ja paljon erilaisia työtehtäviä luvassa. Ensimmäiselle päivälle on luvassa materiaalikassien kokoamista, Humak-standin rakentaminen ja videohaastatteluihin valmistautuminen sekä kaikkien muiden asioiden tarkastaminen, jotta kaikki olisi valmista ennen tiistain starttia. Ilmoittautuneita tapahtumaan on noin 2300 ihmistä, joten vilskettä ja vipinää varmasti riittää. Samalla pääsee tutustumaan alan ammattilaisiin ja verkostoitumaan erilaisten ihmisten kesken. Itseäni jännittää aivan suunnattomasti tapahtumaviikko, mutta onneksi tukena on hyvä tiimi ja yksin ei ketään jätetä.

    Teksti: Minna Kupiainen, kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humakin Äänekosken kampukselta.


    Oletko sinä ulkopuolinen?

    Nuori2013 -tapahtuman tiistain teemana on ulkopuolisuus ja siihen perehdytään tiistain ohjelmassa ainakin yhteiskuntatakuun ja yhteisöllisyyden näkökulmista. Ulkopuolisuuden tunteen täydelliseen torjumiseen tuskin saadaan yhtä oikeaa vastausta, mutta apuvälineitä tulevaisuutta varten varmasti löytyy.

    Kuka sitten määrittelee ulkopuolisuuden? Ulkopuolisuus on tunne, mutta onko se yksilön vai ympäristön tunne. Kumpi ratkaisee? Voiko ympäristön ulkopuoliseksi luokittelema yksilö kokea itsensä tasavertaiseksi yhteisön jäseneksi? Voiko yksilö tuntea itsensä ulkopuoliseksi vaikka ympäristö ei sitä huomaisi?

    Ulkopuolisuutta voi kokea hvvin erilaisilla tasoilla ja tavoilla. Olen tuntenut itseni erityisen ulkopuoliseksi muutettuani pohjoiseen ilman koulu –tai työpaikkaa. Yhteisöön oli lähes mahdotonta päästä sisälle, kyseessä kun oli pienen pieni kunta. Ulkopuolisuuden tunne oli varmastikin suurin syy nopeaan muuttoon, takaisin suurempaan kaupunkiin ja helpommin lähestyttäviin yhteisöihin. Ulkopuolisuus ei kuitenkaan vielä tee kenestäkään syrjäytynyttä, mutta se voi olla askel yhteiskunnan ulkopuolelle. Kysyessäni ulkopuolisuudesta ja sen tunteesta oli yleisin vastaus, ikään tai sukupuoleen katsomatta, yksinäisyyden tunne ja yksinäisyys. Yksinäisyys on lähes jokaisen yksilön kohtaama tunne, jossain elämänvaiheessa, kuitenkin vasta kun yksinäisyys tuntuu pahalta on syytä hakea apua. Yksinäisyydestä voit lukea lisää vaikkapa Nyyti ry – opiskelijoiden tukikeskuksen sivuilta

    Itse odotan jo innolla tiistain seminaareja ja puheenvuoroja. Valinnanvaikeus iskee kun päivän ohjelmasta löytyy lähes kolmekymmentä erilaista ulkopuolisuuteen liittyvää asiantuntijan luentoa ja seminaaria. Löydä omasi: http://www.alli.fi/nuori2013/ohjelma/ ja ole mukana torjumassa ulkopuolisuutta.
    Kirjoittaja on HUMAKin valmistuva yhteisöpedagogiopiskelija Sonja Ahtiainen


    Arja Leppäsen haastattelu

    ”Nimeni on Arja Leppänen ja olen nuorisotyöntekijänä Suolahdessa. Olen toiminut nuorisoalalla vuodesta 1975. Aloitin urani nuorisosihteerinä ja 90-luvun vaihteessa työnkuvani muuttui nuorisotyöntekijäksi, kun Suolahden kaupunkin lakkautti mm. nuorisosihteerin viran. Näin jälkikäteen ajateltuna nuorisotyöntekijän toimi oli paljon mielekkäämpi kuin sihteerin virka, sillä sihteerin virka sisälsi lähinnä hallinnollisia töitä.”

    ”Käytännön nuorisotyö oli siihen aikaan yhteistyötä järjestöjen kanssa, yhteistyötä Äänekosken kaupungin nuorisotyön kanssa ja järjestimme paljon myös suolahtelaisille nuorille retkiä. Nuorten työleirit (kesätyöllistäminen) kuuluivat myös jokakesäiseen suunnitelmaan. 70-luvun lopulla Suolahdessa käynnistyi tilatyö, mutta se oli vielä siihen aikaan melko satunnaista, nuorisotilan ovet olivat melko epäsäännöllisesti auki. Tehtävänkuvani on vuosien saatossa selkiytynyt, ja huomaankin tekeväni työtä, jota osaan ja haluan tehdä.”

    ”Vuonna 1995 Suolahdessa ryhdyttiin tekemään suunnitelmallisesti erityisnuorisotyötä, jossa aloin itsekin tilatyön ohella työskentelemään. Uuden toiminnan juurruttaminen osaksi nuorityötä vei oman aikansa, mutta voin sanoa, että jos joku toimii, niin koulun, sosiaalitoimen ja poliisin välinen yhteistyö.” ”En ole enää ottanut uusia erityisnuorisotyön ohjaamisia tai uusia projekteja, sillä jään eläkkeelle vuoden 2013 alussa. Esimerkiksi erityisnuorisotyön asiakkaalle on tärkeää jatkuvuus ja pitkäjänteinen työskentely saman työntekijän kanssa, joten olen ottanut vain asiakkaita, joiden tiedän tarvitsevan vain muutaman tapaamiskerran.”

    ”Ääneseudulla on pidetty kiinni siitä, että jokaisessa kaupunginosassa on oma nuorisotilansa. Lähtökohtana on ollut se, että jokaisella on oma nuorisotilansa. Suolahdessa on aina ymmärretty nuorisotilojen tärkeys, joten niiden lakkauttamisesta ei ole keskusteltu edes Äänekoskeen yhdistymisen yhteydessä. Nuorisotilat ovat ehdottoman tärkeät paikkakunnan nuorille, ja tilojen kävijämäärä on varmaan valtakunnallisestikin ihan huippuluokkaa. Meillä on varmaan viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut keskimäärin 70 nuorta illassa. Nuorisotilalla ei ole ikärajaa, mutta pääsääntöisesti kävijät ovat 12-18 vuotiaita, mutta jos esimerkiksi joku 22-vuotias haluaa tavata illalla nuorisotiloilla, en tule kieltämään häntä ikärajoihin vedoten. Pidämme kuitenkin huolen siitä, ettei tiloille tule mikään vanhempien nuorten porukka, jotka pitäisivät tiloja hallussaan.”
    ”Haluaisin korostaa, että nuorten kanssa toimiessa on keskeistä olla pitkäjänteinen ja käyttää yksinkertaisesti maalaisjärkeä. Nuorten kanssa ei voi toimia lukemalla suoraan oppikirjasta, vaan jokaiseen tilanteeseen pitää tulla omana persoonana.”

    Haastateltavana Suolahden nuorisotyöntekijä Arja Leppänen, haastattelijoina HUMAKin yhteisöpedagogiopiskelijat Carita Hänninen ja Oona Laiho


    Viimeistä viedään

    Tuntuu, että olisimme vasta aloittaneet NUORI2013-tapahtuman järjestämisen, ja nyt tapahtuma on jo ovella. Joulu ja uusi vuosi tulivat ja menivät, lomalla jokainen pystyi enemmän tai vähemmän latailemaan akkujaan ensi viikolla edessä olevaa koitosta varten. Paljon on menneisiin viikkoihin mahtunut työtunteja ja monenlaista puuhaa, VIP-tilaisuuden ruokailun järjestämisestä aina HUMAKin ständin pöytien ja tuolien maalaukseen. Stressiltäkään ei ole vältytty. Kaiken kaikkiaan olemme panostaneet tapahtumaan muiltakin osin, kuin pelkästään viestinnän, vaikka viestintätiimi olemmekin.

    Edelleenkin, kun tapahtuman alkuun on aikaa vain muutama päivä, on vaikea sanoa, mitä tuleman pitää. Päällisin puolin kaikki järjestelyt alkavat olla tehtyinä, viime hetken muutoksia voi toki aina tulla ja siihen on varauduttu.

    Innostunein ja odottavin tunnelmin, sekä hyvillä kengillä varustettuna odotellaan siis ensi viikolla starttaavaa NUORI2013-tapahtumaa.

    Tulevista yhteisöpedagogeista on moneksi. Vanhat tuolit saivat uuden, pirteämmän ilmeen viestintätiimiläisten käsissä. HUMAKin uudistunut logo tulee näkymään myös kalusteissa, joita NUORI2013-tapahtumassa käytetään.

    Kirjoittajana Oona Laiho, kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija ja NUORI2013-viestintätiimiläinen, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Äänekosken kampus

    Tekijä

    Kotiinlähdön aika

    Kolme päivää Nuori2013-tapahtumaa alkaa olemaan takana. Ohjelmaa yli sata tuntia, kohtaamisia, kuulumisia ja halauksia paljon. Uusia tuttavuuksia ja toimintamalleja, tietoa kassikaupalla. Ehkä nyt on hyvä aika lähteä.

    Mitä jäi päällimmäisenä mieleen päivistä? Kyselin muutamalta vastaan tulleelta tutulta ajatuksia ja tunnelmia ennen päättäjäisiä. Palaute vaihteli positiivissävytteisestä epäilyksestä positiiviseen fiilikseen. Tulopäivän ilmoittautumishässäkät oli unohdettu, joten eilisen uutinen on onneksi jo eilisen uutinen. Negatiivinen palautekin oli pohjasävyltä positiivista, hymyllä ja epäilysvivahteella höystettyä.

    Ensimmäisenä vastaan tuli pienen seurakunnan nuorisotyönohjaaja. Hänelle oli jäänyt positiivinen yleiskuva, mutta seurakuntapuolen anti oli hänen mielestään liian vähäinen, samaa viestiä olivat hänelle välittäneet muutamat kollegat. Seuraavaksi törmäsin työpajaporukkaan. Heidän fiilis oli niin ikään positiivinen. Porukkaa paljon, standeja paljon, suurimmalla osalla valinnanvaikeuksia hyvän päällekkäisen ohjelman kautta, osa taas olisi ohjelmaan toivonut enemmän työvälineitä juuri työpajoilla kohdattavia tilanteita varten. Kolmantena jututin mukanamme olleita opiskelijoita, jotka suuntautuvat vahvemmin seurakunnan nuorisotyöhön. He saivat paljon yleishyödyllistä tietoa, mutta seurakunnallisuus heidän mielestään jäi vähiin.

    Sittenhän olisi minun aika miettiä omaa tunnelmaani päivien jälkeen. Aiemmassa bloggauksessa kirjoitinkin, että yksi tärkeä osa päiviä ovat minulle kohtaamiset, ja kohtaamisiahan päivien aikana riitti. Näiden lisäksi sain tietoa sekä kassikaupalla että positiivisen ajatusähkyn verran. Yhteenvetona anti oli mielestäni kattava, tällainen yhteiskattaus nuorten parissa toimijoista oli mielestäni mitä mainion. Kaikkihan me toimimme nuoren etu tärkeimpänä, miksi emme kouluttautuisi myös yhdessä edes joskus.

    Ylivieskan nuorisotoimijat kiittävät ja kumartavat saamastaan luottamustehtävästä. Iso kiitos kaikille Nuori2013 päivien järjestelyyn osallistuneille, hyvillä mielin matkaamme kotia kohti odottaen seuraavaa tapaamista. Toivottavasti bloggauksemme antoi jonkinmoista kuvaa kokemuksistamme päivien aikana. Nyt jäämme odottamaan seuraavaa vuotta, sitten taitaakin olla vuorossa iloinen Itämeri perinteisen nuorisotyöpäiväväen kanssa.

    Tekijöiden viimeisestä bloggauksesta vastasi Elisa Männistö, Ylivieskan kaupungin nuorisosihteeri


    Ajattele rohkeasti

    Professori Alf Rehn esitelmöi nuori2013-tapahtumassa otsikolla Seuraavaa askelta ottamassa - johtaminen ja kehitys mahdollisuuksien aikakautena. Rehnin lennokas esitys oli virkistävä ja ajatuksia herättävä. Professori haastoi tarkastelemaan omia lukkiutuneita ajatusmallejamme puhumalla mm. harkitusta sokeudesta - siitä, kuinka näemme esimerkiksi tulevaisuuden jo aiemmin opitun kautta ja suljemme silmämme sellaisilta ongelmilta, jotka tuntuvat pelottavilta tai liian vaikeilta käsitellä. Rehnin mukaan suomalaiset rakastavat työryhmiä, jotka puolestaan miettivät niitä asioita, jotka on jo tehty ja jotka jo tiedetään. Ajattelemme tulevaisuuden ennustettavana, vaikka todellisuudessa kukaan ei voi tietää, miltä tulevaisuus näyttää. Professori peräänkuulutti "sekä-että-Suomea", jossa ennalta opitun rinnalla ajatellaan rohkeasti myös vaihtoehtoja.

    Miten Rehnin ajatuksia sitten voi hyödyntää nuorten kanssa tehtävässä työssä? Itse ainakin voisin patistaa itseäni entistä ennakkoluulottomampaan ajatteluun. On tärkeää tunnustaa tosiseikat, mutta muistaa, että opittujen todellisuuksien lisäksi on aina olemassa vaihtoehtoisia, yllättäviä ja uusia todellisuuksia. Parhaimmillaan tällainen ajattelutapa tuo rohkeutta toimintaan ja positiivista luottamusta siihen, että kaikki on mahdollista.

    Sari Keskimaa, Haapaveden Opiston nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien kouluttaja.
    Nuorisokeskuksista Jiipeenettiin ja kaikkea siltä väliltä

    Näiltä päiviltä on varmasti löytynyt jokaiselle jotakin, laajan ohjelmatarjonnan lisäksi standeja on todella paljon, hienoa! Niitä kierrellessäni sain monenlaisia esitteitä ja vinkkejä, joita en muuten olisi osannut etsiä. Yksi mielenkiintoinen esimerkki tällaisesta on Jiipeenetti. Se ei ensimmäisenä tule kunnalliselle nuorisotyöntekijälle mieleen, kun etsii toimintaa ja työkaluja varhaisnuorten kanssa tehtävään työhön. Nyt varmasti muistan vierailla sivuilla ja tutustua sisältöihin.

    Standeilta tarttui kaikkea kivaa ja kiinnostavaa sekä hyödyllistä tietoa mukaan. Innofactorin osastolla kokeilin onneani Lumia-arvonnassa, no ihan ei onni potkaissut mutta silmälasipyyhe jäi käteen. Ehkäisevän päihdetyön kysymyksiä käsiteltiin useammalla osastolla, mm. Ehyt ry:n osastolta löytyvä Antti Maunun kirja Ryyppäämällä ryhmäksi? antaa mielenkiintoista tietoa nuorten juomakulttuurien taustoista. Kierrellessäni osallistuin myös muutamiin kyselyihin ja tutkimukseen, tarjontaa löytyi laidasta laitaan.

    Suomen Nuorisokeskuksien standilla tuli eteen uusi tuttavuus, hostel Suomenlinnassa. Ennestään tuttuja meille Pohjanmaan asukeille ovat nuorisokeskuksista Villa Elba, Oivanki ja Syötekeskus, kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Nyt löytyi sitten uusi majoitusvaihtoehto nuorten kanssa tehtäviin Helsingin matkoihin, sitähän pitää kyllä kokeilla. Nuorisokeskukset tekevät muutenkin hyvää työtä nuorisotyön saralla. Päivien aikana on nuorisokeskusten toimintamalleista esitelty mm. Nuotta-valmennus ja sosiaalinen nuorisotyö, kansainvälisen toiminnan esittelyä on luvassa vielä torstaille teemalla Youth in the world, toimintaympäristönä koko maailma. Jospa siellä vielä ehtisi pyörähtämään.

    Tässä postauksessa on vain muutama esimerkki tarjonnasta, valitettavasti kaikkiahan ei millään voi mainita. Erityisen hienoa on se, että täällä on laajasti esiteltyinä toimijoita laidasta laitaan, toimijoista löytyy kirkollisia, kunnallisia, yrityksiä ym. Täytyy tunnustaa että minä ainakin todella pidän tästä uudenlaisesta mallista, jossa nuorten parissa toimijat kohtaavat toisensa entistä laajemmin. Työskentelemmehän samojen nuorten kanssa, miksemme myös kouluttautuisi yhdessä ja tutustuisi toistemme ”maailmaan”.

    Postailijana Elisa Männistö, Ylivieskan kaupungin nuorisosihteeri


    Kohtaamisia osa 2.

    Vilkas puheensorina täyttää yhden jyväskyläläisen ruokaravintolan. Itse kuuluimme kymmenen hengen pöytäseurueeseen, joka koostui vanhoista opiskelutovereista, nykyisistä työkavereista ja uusista tuttavuuksista. Edustettuina olivat kaikki kolme toimialaa: seurakunta, kunta sekä etsivä nuorisotyö. Aikaa kului tunti jos toinenkin, kun vaihdoimme kuulumisia menneestä vuodesta ja kokemuksia nuori2013-tapahtumasta. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että on hienoa olla kerrankin koolla samoilla päivillä.

    Ensimmäiseltä päivältä mieleen oli jäänyt etenkin Lisa Sounion oma tarina - syrjästäkin selviää sekä pop-messun upea artisti Yona. Myös arkkipiispa Kari Mäkisen sanat yksinäisyydestä puhuttelivat. Piispa muistutti meitä kaikkia siitä, että me kaikki tarvitsemme vertaistukea, myös työntekijät, ja siksi nuori2013-tapahtuma onkin vuoden kohokohta monelle meistä.

    Suurin odotuksin jatkamme osallistumista keskiviikkopäivän ohjelmaan. Toivotamme sinulle mukavia päiviä ja antoisia kohtaamisia Jyväskylässä.

    Kirsi Lappi, Ylivieskan kaupungin nuoriso-ohjaaja, Hannele Aho, Ylivieskan seurakunnan nuorisotyönohjaaja.


    ALOITTEITA KANSAINVÄLISESTI JA PAIKALLISESTI

    Keskiviikon aamupäivään kuului itselleni ja yhdelle nuorisoryhmääni kuuluneelle nuorelle tuokio CIMO- huoneen aloite-esittelyssä. Esittelimme kesällä toteuttamaamme kansainvälistä nuorisoaloitetta, joka sai tukea Youth in Action-ohjelmasta. Kuulijoita oli kivasti, esittelyssä oli omamme lisäksi kaksi Jyväskylän seudulla toteutettua kansallista aloitetta. Kaikista aloitteista jäi hieno fiilis, aloitteissa on aina kyse juuri nuorten omasta aktiivisuudesta, ja sehän lämmittää suuresti nuorisotyöntekijän mieltä.

    Toivottavasti kuulijat saivat kipinän toteuttaa Youth in Action –hankkeita ja kertoa nuorille mahdollisuudesta, minkä aloitteet tuovat paikallisesti tai kansainvälisesti. Youth in Actionissa on myös monia muita mahdollisuuksia, joilla tuetaan nuorten aktiivisuutta, paikallisesti tai kansainvälisesti, yksilö- ja ryhmätasolla ja koko yhteisöä ajatellen. Jos yhtään kiinnostaa, ota selvää ja kysy lisää, tässä on taas käytössä yksi mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.

    Bloggaajana Elisa Männistö, Ylivieskan kaupungin nuorisosihteeri


    KOHTAAMISIA

    Ensimmäinen päivä on ohitse onnellisesti, joten aika päivittää tilannetta. Ensiksi palaan ensimmäiseen postaukseeni, osa bussiporukastamme ehti POP-messuun, osa ei. Ne, jotka syöksyivät suoraan bussista Paviljongin sisuksiin ilmoittautumatta selvittivät tiensä messuun. Minulla ei niin kiire ollutkaan, joten hyvin rauhassa sai paikkoihin ja ohjelmaan tutustua. Joillekin tuntui tuo ilmoittautumisruuhka aiheuttavan ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta taktikkona jätin ilmoittautumisen hiljaisempaan ajankohtaan. Ehtihän tuota hyvin ilman kiirehtimistäkin.

    Minulle itselleni näillä päivillä yksi THE juttu on kohtaamiset. Verkostoituminen, vanhat ja uudet tuttavuudet, kollegat, ystävät. Jo ensimmäisen kahden tunnin aikana järjestyi uusi vapaaehtoistyöntekijä ja kohtasin monta tuttua. Oli hienoa tavata seurakunnan ”nuorisotyökollega” vuosien takaa. Hetkessä päivitimme kumpaisenkin työpolun, perhekuviot ja harrastukset. Myös opiskelukavereita tapasin ja opiskelijoita, joita olen joskus opettanut. Ja kuinka ollakaan, niitä nuoria jotka joskus ovat nuorisotiloilla käyneet, bändikuvioista ja avoimesta toiminnasta tuttuja. Ja uusia kohtaamisia odotan vielä päivien aikana.

    Tästä postauksesta vastasi Elisa Männistö, Ylivieskan kaupungin nuorisosihteeri.


    Ulkopuolisesta yhteisöön

    Saavuimme eilen Oulun eteläisen alueelta yhteisellä bussilla kohti Jyväskylää ja ainutlaatuista nuorisotyöntekijöiden tapahtumaa. Alueemme eri toimijat lähtivät mukaan yhteiselle matkalle varmastikin mukanaan toive, että torstaina kotiinpäin palatessa saamme jakaa monta hienoa kokemusta ja kohtaamista toistemme kanssa.

    Teemme jo nyt alueemme kunnissa enemmän ja vähemmän tiiviisti yhteistyötä monialaisesti nuorten hyväksi. Tällainen tapahtuma on varmasti innostamassa entistä tiiviimmin tekemään yhdessä.

    Itse olen työskennellyt vuodesta 1991 alkaen nuorisotyön kentällä. Ensin seurakunnassa vuoteen 2007 saakka ja sen jälkeen työpajatoiminnassa yksilövalmentajana. Tällä hetkellä toimin Ylivieskan kaupungin nuorisotoimella Jelppiverkossa yksilövalmentajana.

    Eilisen keskusteluista ja kohtaamisista jäi itselle mieleen yhdessä tekemisen riemu. Paljon tehdään jo, mutta paljon on vielä tehtävää. Arjen työssä kohtaan nuoria, joilla on valtava kaipaus kuulua johonkin ja tulla kuulluksi. Vuorovaikutustaitoja ei välttämättä ole, mutta kun on saanut pienen otteen tunteesta kuulua johonkin niin parhaimmillaan nälkä kasvaa syödessä. Eilisten avajaisten paneelikeskustelussa viitattiin monessa kohti ulkopuolisuuden kokemukseen. Hieno oivallus oli mielestäni se, että meidän pitäisi kylvää mieluummin positiivisia asioita kuin negatiivisia.

    Nuorisotakuu on vilahdellut esiin useamman puheessa ja se on hieno asia. Mutta ilman innokkaita toimijoita ja tekijöitä, se jää kellumaan. Raha on hieno keksintö, usein sitä on liian vähän ja väärässä kukkarossa. Rahaakin tärkeämpää on kohtaaminen. Siihen tarvitaan kaksi ihmistä, aikaa kuunnella ja halu mennä yhdessä eteenpäin.

    Pajasimulaattorissa saimme tehdä yhteistä kolmiulotteista taideteosta. Yhdessä tekeminen on parasta huumetta. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksista toivoisi entistä useamman kohdalla tänä vuonna suunnan olevan yhteisöllisyyden ja yhteistyön kokemuksiin. Tehdään yhdessä hyvästä, edes siedettävästä elämästä totta.

    Merja Järvinen, yksilövalmentaja, Jelppiverkko


    TEKIJÄT JA THE JUTTU

    Tekijä-blogin tekijät löytyvät Ylivieskasta, Pohjois-Pohjanmaan eteläreunalta. Mukana kirjoittamassa on nuorisotoimen, työpajan ja seurakunnan toimijoita. Toivottavasti saamme välitettyä monipuolisen mielikuvan siitä, miten päivien tunnelmat meille ja meidän kautta myös muille välittyvät. Postauksemme varmaan tulevat aika iltapainotteisesti, punaisena lankana välittää kohtaamisia, kokemuksia, ajatuksia ja fiiliksiä siitä, mitä on päivien aikana noussut esiin. Ensimmäisen blogitekstini kirjoittamisen aloitin varaslähdöllä jo tulomatkalla pikaisella kotikutoisella gallupilla. Matkustimme bussilla alueemme nuorisotyöntekijöiden ja –opiskelijoiden kanssa, joten päätin listata odotuksia tulevista päivistä. Osalla mukana olijoista on jo useiden vuosien kokemus kirkon nuorisotyön neuvottelupäiviltä, nuorisotyöpäiviltä tai Allianssi-risteilyltä, osa taas on ensikertalaisena matkassa. Loppujen lopuksi kaikkihan me olemme ensikertalaisia uudenlaisilla Nuori2013-päivillä.

    Sitten itse asiaan, odotuksiin. Galluppini perusteella mukaan mahtui monenlaisia ajatuksia ja odotuksia: kollegojen tapaamista, tietoa, vinkkejä opetukseen, vinkkejä ohjaukseen, toimintamalleja, tietoa seurakunnan nuorisotyöstä, tietoa kunnan nuorisotyöstä, verkostoitumista, uusia ideoita, hyvää ruokaa ja hauskaa. Kiva oli huomata, että avoimin mielin ja positiivisella asenteella oli koko bussin porukka liikkeellä. Tällä hetkellä pidetään peukkuja pystyssä, että POP-messuun haluavat ehtivät mukaan. Osalle seurakunnan edustajista messu on THE juttu koko tapahtumassa. Katsotaan miten käy.

    Kirjoittaja on Elisa Männistö, Ylivieskan kaupungin nuorisosihteeri.
    x
    x
    x
    x

    Kommentoi Facebookissa

    Tapahtumajärjestäjät

    Valtakunnallinen TyöpajayhdistysNuorisotutkimusseura RYAllianssiSuomen ev. lut. kirkko

    Yhteistyökumppanit